CV

Linnuista kaikki alkoi. Luonto, linnut ja vapaus ovat elementtejä, jotka sitovat Juha Metson tuotantoa yhteen. Vapaus kuvata, vapaus liikkua, vapaus tuntea, nauraa, hullutella ja asettaa itsensä alttiiksi sattumalle eri tilanteissa. Juha Metso on valokuvaaja, joka kuvaa kohteitaan, ihmisiä ja tapahtumia tunnetilojen kautta. Tahattomalla tilannekomiikalla on myös osansa lopputuloksessa. Yllätyksellisyys on kiehtovaa.

Juha Metso kuvaa työtään: ”…kun äänet ja sanat loppuvat, alkaa valokuvaus”. Hänen kameransa ensimmäisinä kohteina olivat linnut, nuo rajattoman vapauden edustajat. Silloin elettiin 1970-lukua. Sitten tulivat kuviin suomalaiset rock- ja populaarikulttuurin tähdet. Metso kuvasi bändejä, rokkareita kellareissa, klubeilla, keikoilla, harjoituksissa itse mukana eläen. Metso tarkkailee, odottaa ja laukaisee juuri kriittisellä hetkellä. Kuvauksen kohde on ikään kuin alastomimmillaan ja tilanteessa haavoittuvana, mutta hänen olemuksensa on samalla vahvasti läsnä valokuvassa.

”Mä olen tunnetilafriikki ja tutkin ihmisen ilmeitä. Ihan pieniä. Koko ajan haen sitä, mitä ihminen välittää, kun me kohdataan. Kuvaaminen on vuorovaikutusta. Ei ole eroa sillä ketä kuvaan. Tavallaan kuvaan itseäni. Tärkeätä on, kuinka löytää luottamuksen. Loppujen lopuksihan me ei tunneta juuri ketään…” sanoi Juha Metso Hannu Vanhaselle haastattelussa 3.10.2015. (Kaikki tai ei mitään – Juha Metso valokuvaajana. Hannu Vanhanen, 2015)

Hannu Vanhanen, kuvajournalismin tutkija kuvaa Metson työskentelytapaa seuraavasti: ”Metsolla on hämmästyttävä taito navigoida itsensä oikeaan paikkaan. Hän on kehittänyt omanlaisensa metodin lähestyä kuvattaviaan. Hän kiertelee ja kaartelee, tekee itsestään huomaamattoman. Hän häipyy välillä ja palaa takaisin juuri oikealla hetkellä ja sarjalaukaisee kameransa staccatomaiseen soundiin. Ratkaiseva hetki on tavoitettu laajennettuna, näkymättömyys on ohitse. Metson kuvausmetodi on sukua kuvajournalisti Henri Cartier-Bressonin tavalle hakea kuviin ratkaisevan hetken taidetta, jossa kuvausaihe loksahtaa visuaalisesti ja sanomallisesti paikalleen.” (Kaikki tai ei mitään – Juha Metso valokuvaajana. Hannu Vanhanen, 2015)

Metso sai ensimmäisen Fotofinlandian kunniamaininnan Lahden muotoiluinstituuttiin tekemällään lopputyöllä ”Totta” vuonna 1990. Teos oli kuvainstallaatio, jossa hän tutki onnellisuutta noin kahden sadan henkilön joukkokohtauksen ja yksittäisten kasvokuvien kautta. Katse kohottautuu ylös, kaukaisuuteen, onnelaa kohti. ”Hymy on maailman parasta lääkettä”, kuvaaja itse sanoo.

Juha Metson kuvauskohteina on ollut kansainvälisiä kuuluisuuksia kuten rocktähtiä, muusikoita, näyttelijöitä, taiteilijoita ja poliitikkoja: B.B. King, Aretha Franklin, Depeche Mode, Annie Leibowitz, Tina Turner, Johnny Winter, Vladimir Putin. Hän on kuvannut suomalaisia populäärikulttuurin tähtiä vuosikymmenien ajan. Riipaisevan todenmukaiset, kaunistelemattomat kuvasarjat muun muassa Juice Leskisestä, Kauko Röyhkästä, Kari Petsamosta, Ville Haapasalosta, Ismo Alangosta ja Veikko Lavista ovat esimerkkejä Metson tarkkanäköisestä ilmaisusta. Metson on seikkailija, jolle mikään ei ole vierasta, vaan erilaiset haasteet vain lisäävät hänen intoaan.

”Metso ei ole mikään sipistelijä, ei ikinä; pikemminkin hän on hurja ja rosoinen. Karhea vetää häntä puoleensa. Metso ei estetisoi, vaan toimii, valokuvaa. Siksi on hämmentävää ja melkein mystistä havaita, miten Metson kuvissa rujo muuttuu herkäksi ja kivenkova haavoittuvaksi. Hänen kuvansa naurattavat, mutta samalla ne itkettävät, itkettävät ja raastavat sydänjuuria niin, että melkein hävettää.
Metso on profiloitunut tarinankertojaksi sekä journalistisilla kuvareportaaseillaan että laajemmilla kuvaesseillään. Hän on paikkojen ja kulttuurien kertoja, ja samat valtuudet Metso ottaa silloinkin, kun hänen aiheenaan ovat julkisuudesta tutut ihmiset tai kollektiivit. Työn tulokset päätyvät usein esitettäväksi yhdessä kirjoitetun kielen kanssa.” (Riitta Raatikainen, Mustanvalkoista, heltanpunaista, 2015)

Juha Metson laajaa kuvatuotantoa on julkaistu useina kirjoina teemallisina kokonaisuuksina tekstejä ja kuvien yhdistäen. Rockmuusikko ja kirjailija Kauko Röyhkän tekstit yhdessä Metson kuvien kanssa, ovat olleet kirjoina myyntimenestyksiä. Heidän yhteistuotantoaan ovat muun muassa Suursaari, Rajantakainen Karjala, Et kuitenkaan usko – Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä, Et kuitenkaan usko – Ville Haapasalon 2000-luku Venäjällä.

”Metso osaa haistaa arvokkaat kuvakirjojen aiheet. Hänen ja Kauko Röyhkän Ville Haapasalo -kirjoja on myyty vuoden 2015 loppuun mennessä yli 120 000 kappaletta. Samaan on Suomessa pystynyt vain Hannu Hautala. Metsossa ja Hautalassa on jotain samaa. Ankaria ja peräänantamattomia uurastajia, joita ei lumimyrsky hetkauta. Päinvastoin. Se antaa lisäpotkua kuvaamiseen. Myös sotakuvaajat ammentavat energiansa pelosta. Kuoleman lähellä on makaaberia energiaa.” (Kaikki tai ei mitään – Juha Metso valokuvaajana. Hannu Vanhanen, 2015)

”Juha Metso on monisärmäinen kaikki tai ei mitään -persoona. Hänen sanoihinsa ja kuviinsa voi luottaa. … Mitään ei jää häneltä huomaamatta. … Metson valokuvailmaisu puhuttelee katsojaa suoraan. Kuvissa on nupit kaakossa…” (Kaikki tai ei mitään – Juha Metso valokuvaajana. Hannu Vanhanen, 2015)

Valokuvaaja Juha Metso on kuvannut vuosien ajan rajan takaista Karjalaa, joka oli Suomen aluetta aina toisen maailmansodan aluejakoihin saakka. Kaikki Karjalan 406 807 asukasta evakuoitiin lopullisesti alueelta vuonna 1944 (noin 11 % koko Suomen väestöstä). Uuden valtakunnanrajan taakse jäivät Itä-Suomen merkittävin keskiaikainen kaupunki Viipuri, Laatokan Karjalan ja Karjalankannas. Tyhjäksi jääneelle alueelle muutti eri kansanryhmiä sisäisinä siirtoina Neuvostoliiton alueelta. Tämä suomalaisille rajantakainen Karjala on ollut jo vuosikymmeniä venäläisten asukkaiden kotiseutu.

”Suomen Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen luovuttama Karjala oli pitkään yksi kansallisen historiamme vuotavista haavoista. Vuosikymmenten myötä menetetystä Karjalasta jos mistä kehkeytyi ”kuviteltu yhteisö”, käsitteellinen muistojen, haaveiden ja toiveiden tila, jonka elinvoima ei ollut enää riippuvainen materiaalisesta yhteydestään historialliseen ja maantieteelliseen Karjalaan. Jokaisen suomalaisen Karjala on ollut omanlaisensa ja omannäköisensä, mutta yksi on selvää: tuskin kukaan enää haaveilee Karjalan palauttamisesta, eikä sitä ainakaan vaadita ääneen.

Juha Metson Karjala-kuvasto on 2000-luvun alun puheenvuoro tähän keskusteluun. Se ei kerro unelmien tai menneisyyden Karjalasta, vaan nykyisyyden Luoteis-Venäjästä.” (Riitta Raatikainen, Mustanvalkoista, heltanpunaista, 2015)

Juha Metso on myös aktiivinen vapaa taiteilija. Hän on toiminut useissa taiteilijaryhmissä 1990-luvulta alkaen. Taideahtaajat ja Jätkät saivat paljon visuaalista näkyvyyttä performansseilla ja näyttelyillään. Taideahtaajat (Heimo Suntio, Timo Mähönen ja Juha Metso) ilahduttivat taideyleisöä hauskoilla, humoristisilla, kantaaottavilla videoilla, performansseilla ja teoskoosteilla 1990-luvun puolivälissä. Jätkät (Timo Mähönen, Juha Metso) jatkoivat samoilla teemoilla, omalla twistillään. Juha Metso kuvaa, editoi, soittaa ”punkkia”, esittää edelleen performansseja kavereiden kanssa villisti ja vapaasti hullutellen.

Hannu Vanhanen toteaa: ”Metso on tehnyt useita valokuviin perustuvia performansseja yksin ja erilaisten kuvataideryhmien kanssa, kuten Taideahtaajat, Jätkät ja Peukaloiset. Valokuvaperformanssia voi pitää yhtenä teatterin sukulaismuotona, ja siinä sovelletaan erilaisia näyttelemismetodeja. Taideahtaajat-kollektiivin esittämät performanssit olivat mustalla huumorilla ja erotiikalla höystettyjä kuvatauluja.” (Kaikki tai ei mitään – Juha Metso valokuvaajana. Hannu Vanhanen, 2015)

Juha Metso on uskomattoman tuottelias kuvaaja. Hänellä on kymmeniä tuhansia kuvia arkistossaan 1980-luvulta lähtien. Siellä on myös tilattuja reportaasikuvia, joissa kuvakulmat ja tapa kuvata, ”kädenjälki” on tunnistettavissa. Vahva mustavalkoisuus ja harkitut tiukat rajaukset lisäävät aiheiden intensiivisyyttä. Todellisuus on monisärmäisesti läsnä.

”…koko Metson tuotantoa yhteen sitova loimi on historian läsnäolo. Niissä näkyvä todellisuus siivilöityy osaksi ihmiskunnan vaiheiden suurta kudosta. Luonto on kaiken perusta, ja sekä ihminen että ihmisen teot näyttäytyvät suhteessa luontoon. Arkipäivän dokumentaristi Juha Metso on eeppinen tarinankertoja, joka tuo katsojien eteen peittelemättömiä ja karun kauniita näkymiä ihmisyyden kaikkiin kerroksiin, ihmisten kuoriin yhtä uteliaan intohimoisesti kuin kuorten sisälle.” (Riitta Raatikainen, Mustanvalkoista, heltanpunaista, 2015)

Leena Räty
intendentti
Lappeenrannan taidemuseo

*Fotofinlandia palkinnon (20 000 €) ja kunniamaininnat jakaa Suomen valokuvajärjestöjen 
keskusliitto Finnfoto ry.
Lainaukset tekstissä ovat toimittaja Riitta Raatikaisen ja tietokirjailija Hannu Vanhasen tähän kirjaan kirjoitetuista artikkeleista. Raatikainen on kuratoinut useita kotimaisia ja kansainvälisiä valokuvanäyttelyjä Suomessa. Lisäksi hän on kirjoittanut aktiivisesti valokuvasta eri julkaisuissa. Hannu Vanhanen on paitsi Juha Metson pitkäaikainen ystävä, myös valokuvaaja sekä valokuvan ja kuvajournalismin tutkija.