|
Matti Tieaho Taisteleva Metso - ensimmäinen ja toinen näytös En tunne ketään niin itserakasta ihmistä kuin Juha Metso. Hän vie itkevät lapsensakin joka viikonloppu erämaahan, jotta näkisi harvinaiseksi käyneen linnun puussa. Jos Juha kotimatkalla näkee maantien varressa kuollen linnun, hän katkaisee siltä siivet ja heittää ne takapenkille tyttäriensä väliin. Metson työhuone on täynnä kuolleita lintuja. Tuskin kukaan täysi-ikäinen puhuu niin huonosti kuin Juha Metso. Kun hän on 10 minuuttia luetellut yksilövapauksia, taidehistoriaa, Kalervo Palsaa, Timo K. Mukkaa, eri tasoja ja kompositioita, hän ilmoittaa, että nyt dokataan kahvit. Neljän ruokalajin jälkeen hän sanoo, että oli hyvät pöperöt. Hän on sietämättömän huonotapainen seuramies. Jos hän on saanut boolia, jakkupukuiset leidit kiertävät hänet kaukaa taidenäyttelyiden avajaisissa. He eivät ole koskaan nähneet häntä nylkemässä madetta tai rengastamassa haukkaa. Kerran Metso näytti minulla, kuinka selälleen käännetty lehtopöllö saadaan pysymään maassa paikallaan. "Sun pitää sanoa tässä ananasakäämä; se on taikasana. Metso on lapsellinen. Hän tykkää Nirvanastakin sen takia, että Kurt Gobain ampui itseään haulikolla suuhun. Kukaan ei tunne Kotkassa niin paljon omituisia ihmisiä kuin Juha Metso. Eräs Hänen ystävistään uskoo rakentaneensa yksin kokonaisen paperitehtaan Summaan. Metsoa häikäilettömämpää ihmistä saa hakea. Sanomalehtityö on muokannut hänestä tappokoneen, joka pysyttelee hengissä hinnalla millä hyvänsä. Katsokaa kuvaa, jossa hän kättelee Salman Rushdieta. Kaksi uhanalaista lajia - juhametso ja paratiisipapukaija - kohtaavat. |
|